Keskeneräistä viikkoa.

Voishan sitä sanoa, että opiskelijaelämä on helppoo, mutta jo muutaman viikon jälkeen alkaa koulussa tuleen hommia ovista ja akkunoista niin paljon, että ei vain jaksa ajatella. Tänään oli pohdinnassa kaksi asiakaslähtöistä muotiluprojektia. Opiskelen siis Kuopion Muotoiluakatemiassa teollista muotoilua. Mikähän siinä on, että vaikka kuinka yrittää tehä ajoissa hommia niin aina ne lävähtää nassulle. No mutta pääsin kuitenkin vihdoin maksamaan opiskelutarran ja tulostamaan siitä vaadittavan kuitin vain todetakseni opintotoimiston palveluajan loppuneeksi. En siis saanut tarraa. Ei haittaa, sillä ONHAN PÄIVÄ VIELÄ HUOMENNAKIN.

Kotimatkalla kävelin ystäväni Peen (nimi muutettu) kanssa Rajalashopettiin viemään jotain kuitteja kamerasta. Peellä onnistui kuittimissio näköjään hiukan paremmin kuin meikällä. Matkalla aiheutin hämmennystä selittämällä jotain taivaanrannasta ja toisesta mielestä. Kommentoin myös kivoja rakennuksia ja kuinka Kauppakadulle on tullut uutta asfalttia.

"Jätkä on ihme sensei:"

En välttämättä, mutta oon huomannut, että ihmiset ei juuri katsele kaukaisuuteen. Liian monet näkee vain sen mitä tapahtuu 5 metrin säteellä omasta naavelista. Mun mielestä ihmiselle tekis hyvää ottaa pientä Routalempi-asennetta vähintään kerran päivässä. Pieni kakka kengän pohjassa ei tunnu niin pahalta kun huomaa, että sitä on muutenkin joka puolella. Ei vaiteskaa. Maailmassa on hirveesti kauniita asioita ja ne kaikki kuuluu siihen sunkin maailmaan. Se pieni pilvikin siellä taivaanrannassa.

Ootan perjantaita kuin kuuta nousevaa. En kyllä tiedä oonko koskaan oikeesti odottanu nousevaa kuuta, mutta rakkauteni saapumisesta tänne Kuopioon oli siis puhe. Pitäs heittä kämppä kuosiin ja sitärataa. Keskeneräinen maalaus makaa lattialla sanomalehtien päällä, eikä luo kovin kivaa feng shuita tähän pieneen yksiöön. Viikonloppuna myös tapahtuu toivottavasti sellaista, että saadaan poikain kanssa bändikämpän avaimet. Kuopion kaupunki myönsi meille semmosen kivan kopin, joka tullaan jakaan mestarillisen Smegma yhtyeen kanssa.

Kyllä, olen bändissä. Embrace The Abandoned juontaa juuresta kauas, mutta minä liityin mukaan tuossa vuoden vaihteen tienoilla. Meillä pyyhkii ihan kivasti. Kuus keikkaa takana ja studioon pitäs päästä ja äkäseen. Meidät löytää myös kasvokirjasta kun pistää tuon nimen sinne hakupalkkiin. No hä? Pakkohan tässä on mainostaa.

Nyt istun tässä ja mietin, miten saisin itseeni potkua. Kaipaan sua ihan hulluna.