Kesän kuivaama asfaltti

Yöstä kiitävä valo viipyi hetken

talven hengitys sai sen värisemään

se kertoi maailmasta

ajasta, joka tulee

mutta ennen valoa tuli kuitenkin pimeä

ja se saapukoot vielä uudestaan

Voi kuinka toivoisinkin,

putoavan lehden

muuttuvan hiutaleeksi

ja hiutaleen kostuvan pisaraksi

joka lämmön mukana

haihtuisi ilmaan

Silti tulee minun odottaa

ne tuhannet lehdet

miljoonat hiutaleet

loputtomat sateet

yhä tummuvat yöt

ennen kuin saapuu

se tuoksu jota rakastan

lämpimän pisaran osuessa

kesän kuivaamaan asfalttiin